Perhe koossa

Tiistaina vaimoni palasi tyttäremme kanssa sairaalasta kotiin. Vihdoin pääsemme keskittymään elämään kolmin perheenä. Tietenkin otin lapsemme heti syliin. Tuntui oikealta, ylpeältä ja rakkaudelta. Onhan hän silmäteräni.

Tuntuu mahtavalta, että pystyn kaikesta huolimatta pitämään tytärtä sylissäni. Iltaisin ja mahdollisuuksien mukaan aamuisin on parasta pitää tuhisevaa ja pehmeää lasta paljaan rintani päällä kuunnellen, hellien ja ihmetellen.

Yöt olemme nukkuneet samassa sängyssä kaikki yhdessä ja se on toiminut hyvin. Lapsi herää käytännössä vain syömään. Toki moni sanoo, että 2 ensimmäistä viikkoa ovat helppoja ja sen jälkeen ei nukuta. Kävi miten kävi, nautimme tästä rakkaudesta ja otamme vastaan mitä tuleekin. Kaikki on osa suurta kokonaisuutta.

Hienointa on ymmärtää, että tulemme pärjäämään. Vaimoni omasta CP-vammastaan huolimatta pystyy hienosti hoitamaan lastamme, vaikka nostoissa tarvitseekin apua. Itse olen läsnä, huolehdin äidin ja lapsen hyvinvoinnista parhaani mukaan. Haastetta tuo kuinka vauva kiintyy meihin vanhempiin eikä avustajiin, mutta tällä hetkellä asia näyttää valoisalta. Pärjääminen varmistuisi, jos nykyinen henkilökohtaisen avun systeemi jatkuu. Tällä hetkellä asia on hyvä, mutta jatkoa ei ole vahvistettu.

Olemme innolla varanneet jo ristiäispaikan ja tyttäremme saa nimensä julkiseksi maaliskuussa.

Tämän kirjoituksen biisit ovat Samuli Edelmann – Tähtipölyä ja Mokoma – Silmäterä.

Mainokset

5 kommenttia artikkeliin ”Perhe koossa

  1. Milloin maaliskuussa ristiäiset mulla on paljon Hki keikkoja Tehy hommissa tiedossa nyt keväällä joten varautukaa tulen nuuskuttelemaan prinsessaanne tässä Ämmiyden kynnyksellä 😀

  2. Avustajat on lapselle mielestäni vain lisää turvallisia aikuisia, kyllä lapsi vanhempansa tuntee! Älkää siitä huoliko. 🙂

  3. Tulee ihan ikävä ensimmäisiä vauvapäiviä kun näitä lukee. Ihania vauvantuoksuisia päiviä teille!:)

  4. Vauva on niin fiksu kapistus, että kyllä hän vanhempansa tunnistaa 🙂 Olen itsekin miettinyt kiintymysasiaa paljon, mutta nyt kun oma poika on huomenna jo 3 kk ikäinen niin huomaa selkeästi että hän tunnistaa äidin ja isän.

    Esimerkisi aamuisin jos äiti tai iskä kurkkaa ensimmäisenä pinnasänkyyn poika hymyilee koko naamalla, mutta jos avustaja joskus hoitaa aamutoimet häntä katsotaan hyvin tarkkaan ja hymyä ei niin helposti irtoakaan, joskus avustajaa säikähdetään todella pahasti ja siihen auttaa vain äidin syli.

    Äiti ja iskä ovat siis parhaita vauvan mielestä vaikka avustaja pyörii meillä päivittäin.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s