I am Sam

Inside I’m Dancingin kanssa ainakin hieman omaa elämääni sivuava I Am Sam oli yllättävänkin hyvä elokuva kokemus. Ainakaan herkkä jätkä kuten minä ei pystynyt pidättelemään kyyneleitä. Kyseessä on Sean Pennin tähdittämä elokuva kehitysvammaisesta miehestä, jolle jäi yksinhuollettavaksi Lucy niminen tyttö. Kuten arvata saattaa, elokuvan Sam joutui kulkemaan läpi asenne-, lastensuojelu- ja oikeusviidakon.

Elokuvaan pystyin hyvinkin samaistumaan, sillä jouduimme itsekin taistelemaan tiemme vanhemmiksi ja Sävelemme olemassa oloon. Vanhemmuutemme kyseenalaistettiin ja nöyryyttävästi päämme tutkittiin. Viimeiseen asti jouduimme todistelemaan mitä me olemme. Kaikki kuitenkin kannatti ja nyt tässä on tyttömme tammikuun.

Sitä kiintymystä, joka on muodostunut ei aiemmin ole edes voinut kuvitella. Se on ylpeyttä sekä onnea jokaisesta hymysta ja uudesta opitusta asiasta. Se on myös toisaalta suunnatonta pelkoa. Enää en uskalla nukkua tytär rintani päällä. Vaarana on, että lapsi heilahtaessaan putoaa sängystä. Toki pitää olla järki päässä peloissakin.

Tämän kirjoituksen biisi on Ville Leinonen – Sinisellä junalla.

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s