Veden varaan

Paljon on tapahtunut parin viikon aikana ja ainoastaan positiivisia asioita.

Pitkähkö taistelu ja epätietoisuus sosiaalitoimiston toimista sai vihdoin pisteen. Jouduimme kuitenkin turvautumaan lakimiehen apuun, jonka viestitys vammaispalveluihin tehosi: Vaimoni viivytelty päätös viimein tehtiin semi-järkeväksi ja minun henkilökohtaisen avun määrään ei koskettu. Olemme tyytyväisiä lopputulokseen, mutta aivan turhaan aiheutettiin monta stressaavaa päivää ja takaraivossa kolkuttavaa ahdistusta. Dramaattinen muutos elämäntilanteeseen olisi ollut hyvin hankalaa sekä epävarmaan, mutta ennen kaikkea olin huolissani omasta isyydestäni. Huonosti voiva vanhempi ei pysty olemaan hyvä vanhempi. Todella suuri helpotus siis kaiken kaikkiaan!

Tyttö kehittyy. Uusia liikkeitä, ilmeitä, jokeltelua tulee koko ajan lisää repertuaariin. Tänään tyttäremme oli äitinsä ja ämminsä kanssa toista kertaa vauvauinnissa. Ensimmäisellä kerralla olin toki mukana altaan reunalla katselemassa, ottamassa valokuvia ja videoimassa. Olin ylpeä tyttärestämme kuinka hän ei yhtään pannut vastaan ja vesi tuntui luontevalta elementiltä. Ensimmäinen kerta oli vähän passiivisempi liikkumisen suhteen ja meni vähän ihmetellessä. Toinen kerta sen sijaan oli kuuleman mukaan jo sujuvampi ja vauvamme innostui polskimaan. Vauvauinti on myös hieno tapa kasvattaa sidettä isovanhempien kanssa. Tyttö oppii tuntemaan lähimmät sukulaisensa ja luottamaan heihin toisella tapaa.

Itselleni herää toisaalta vähän ristiriitaisia tunteita, kun katselen vierestä tyttäreni touhuja. Muitten isien joukossa tunnen olevani ulkopuolinen. He pitävät rakkaistaan kiinni, uittavat ja kokevat yhdessä. Lapset ovat turvallisissa käsissä. Minä joudun etsimään ne omat tavat kuinka saada lapsi luottamaan, turvaamaan ja sitoutumaan itseeni. Se on oikeastaan myös kiehtovaa ja innostavaa. Paljon myös auttaa se, että lähipiirini uskoo minuun isänä ja tukee minua vanhempana. Itse asiassa minun ei tarvitse todistella mitään. Toteutan vaan omaa ja sovittuja yhteisiä tapoja olla läsnä ja lähellä.

Tämän kirjoituksen biisi on Emma Salokoski Ensemble – Veden alla.

Mainokset

Yksi kommentti artikkeliin ”Veden varaan

  1. Kuka vain voi pitää lastasi kädestä, mutta vain sinä voit muodostaa isä suhteen Säveleen 🙂 Se, että lapsi tietää, että voi aina puhua asiasta kuin asiasta vanhemman kanssa, on juttu jota yritän itse kovasti rakentaa.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s