He saapuvat huomenna

Tyttöni lähtivät viikon ajaksi Kreetalle anoppini kanssa. Sehän olikin hyvä idea. Saan vielä omaa aikaa rellestää ns. poikamiehenä. Kutsuin kaverin kylään ja juotiin margaritoja. Kävin keikalla tsekkaamassa Eriniä. Nukuin myöhään. Kivaahan se oli hetken, mutta viimeiset päivät ovat olleet onttoja. Kaipaan ja ikävöin jotain, rakkaitani. Onneksi työnteko pitää ajatukset koossa ja minut arjessa mukana.

Ikävä heräsi taas kun vaimoni nauhoitti tyttäreni ääntä ja lähetti minulle pätkän. Muistaakohan lapseni vielä olemassa oloni?

Näinä päivinä olen kasvanut ajatuksissani. Olen jotenkin huomannut mitä täällä on ja missä minä tahdon olla. Oma perhe merkitsee kaikkea. Mielessä pyörii kaikki maailman kliseet perheen merkityksistä, elämän tarkoituksista, rakkaudesta ja oikealta tuntumisesta. Toisaalta mistä kliseet tulevat? Niin, elämästähän ne kiirivät. Onko siis olemassa muuta kuin tunne, joka vaan on. Elämä vaan keskittyy. Muu on sinänsä toissijaista. Tietysti pitää voida hyvin, että voi välittää sitä muille. Ja minähän voin!

Tähän tämä teksti päättyy, sillä ”sanat vaan jäävät kynnykselle taas”. Huomenna taas kuulee tutun äänen ja kasvot ”luodaan minun katseeseen, hymyilee ja hymyilee ja nauraa.”

Tämän kirjoituksen biisi on CMX – Veden ääri.

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s