Uusia kujeita

Uusin ja vuoden ensimmäinen blogikirjoitukseni jäi sitten tammikuun lopulle. Paljon on kuitenkin tapahtunut, joten korkea aika on näpyttää tekstiä.

On edelleenkin hyvin ihmeellistä miten tyttäremme kehittyy. Vielä täällä ei pienten askeleiden ääniä kuulu, mutta ollaan hyvin lähellä. Ollaan suorastaan jännän äärellä. Viime aikoina hyvin vahvasti tyttäremme on opetellut potalla käyntiä ja hallitseekin sen perin hyvin. Tarpeeksi ajoissa kun ollaan liikkeellä niin säästetään vaippoja. Muutamia sanoja tai sinne päin olemme jo havainneet:  ’Pupu’, ’kana’, ’ankka’, ’äiti’, ’tyttö, ’pallo, ’kenkä’, ’heihei’.. tuollaisia sanoja on jo hieman kuulosteltu. Ainakin tytär tietää miten joku eläin ääntelee.

Tyttömme ymmärtää vilkuttaa, kun joku on lähdössä. Muutenkin tietoisuus ja käsitys olemassa olosta hämmentää joka päivä uudestaan ja uudestaan.

Siirtyminen omaan sänkyyn nukkumaan, ilman siirtymistä myöhemmin viereemme on kai ollut isälle kovempi paikka kuin tyttärelle. Enää ei kuule pientä tuhinaa vieressä. Koko homma liittyy rinnasta vieraannuttamiseen. Asia laitettiin vireille taktisesti Turun viikoloppupelireissumme aikana, jolloin tyttönen jäi pariksi päiväksi ämminsä kanssa kotiin. Kokeilu oli menestys. Tyttäremme nukkui lähes heti kokonaisia öitä ja ollaan jääty sille tielle. Hänen ei enää tarvitse yöllä tulla yöllä viereemme saati rinnalle.

Niin, joulun ja uuden vuoden juhlinnan jälkeen vietettiin vielä tärkempää juhlaa. ”Pikku-Kuu” täytti yhden vuoden! Vaimoni ja minun yhteiselon aikana ei ole näin isoja juhlia kotona ollutkaan. Tupa oli täynnä, sillä täti perheineen, setä perheineen, äijä, mummo, kummit ja vaikka ketä oli juhlimassa prinsessaa. On hienoa kuinka leikki sujuu pienestä pitäen heti tiedetään mistä  on kyse. Kaikkien serkkujen kanssa oli huippua telmiä. Meno oli varsin villiä.

Kakkuakin maisteltiin ja sitä oli kaksin kappalein. Vaatimuksestani oli tietenkin lapsuudestani tuttu perinteinen mansikkakakku. Vielä ei kynttilän puhaltaminen luonnistunut, mutta äidin avulla siitäkin saatiin jo esimakua.

1 v

Toinen kakuista: suklaaversio

Tuli tuossa huomattua, että pärjäämme ihan hyvin päiväsaikaan kahdestaan tyttäremme kanssa ilman äitiään. Vaimoni oli nimittäin viime viikonloppuna ystävämme ’babyshowerissa’, jolloin isi oli kaikesta vastuussa kotona.

Siitäkin huolimatta etten saanut tytärtäni nukahtamaan yöunille, sujui muuten kaikki loistavasti. Ei siis ole missään tapauksessa pois suljettua, että jatkossakin ollaan toisinaan ilman äitiä. Luulen, että joku päivä tyttö nukahtaa myös minun seurassa.

Tämän kirjoituksen biisi on (sukupuolesta riippumatta): Yö – Ihmisen poika

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s