Helmikuun heleät

Lähestymme toisiamme taas enemmän tyttären kanssa. Tuntuu, että isin kanssa on välillä mukava olla. Paljon tyttö osaa jo vaatia minua leikkimään kanssaan. Hän istuu mielellään taaperokärryssä tai leikkikuorma-autossa ja haluaa, että työnnän häntä eteenpäin sähköpyörätuolillani. Sitten vain mennään ”Brrrmm, brrrmmm” -äänitehostein. Toinen mieleinen asia on istua jalkatuellani ja olla kyydissä.

Muutenkin isän seura kiinnostaa ja aina pitää näyttää asioita mitä hän pitää kädessään. Isä kiinnostaa jo niin paljon, että tyttärellämme on tapana sammuttaa hengityslaitteeni. Hyvin fiksua, sillä sammutakseen täytyy painaa kahta nappia. Ollako siitä vihainen vai huvittunut kun toinen oivaltaa?

Tyttäremme on alkanut ymmärtää mistä puhutaan. Ainakin jos kyse on ruoasta. Jos erehdymme puhumaan vaikka puurosta, tytär lähtee salamana jääkaapille ”pruuo” -hihkaisujen saattelemina. Kiellot tai niiden noudattaminen menee yleensä ohi. Tosin viime päivinä tiettyä tottelevaisuutta on näkynyt.

Tyttärestämme huokuu jo periksiantamattomuutta. Jos hän ei onnistu saamaan heti Duploja yhteen, hän hermostuu eikä halua apua. Keneen lie tullut?

Tämän kirjoituksen biisi on: Ville Leinonen feat. Paula Vesala – Ensimmäistä Kertaa

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s