Miks kaikki kaunis on niin naiivia?

Olen viime aikoina kyllästynyt kaikenlaiseen negatiiviseen kritiikkiin, vihapuheeseen tai mihin tahansa mollauksiin. En jaksa muuten ottaa kantaa onko tässä ja tässä asiassa kritiikki aiheellista vai ei.

Keskityn tässä nyt enemmän unielmiensa toteuttajiin esimerkiksi esiintyviin artisteihin. Saara Aallon esitykset X-Factorissa Briteissä saavat positiivista palautetta, mutta myös hirveästi lokaa. Myös Sara Forsbergista puhutaan paljon ilkeyksiä sekä kaikista jaretiihosista ym.

Jotta en antaisi itsestäni tekopyhää kuvaa niin on minullakin huonoja päiviä ja mollaan jotain tahoa. Ainakin itsekseni. Mutta olen ymmärtänyt jättää suurimmalta osin julkiset haukkumiset väliin. Olen tehnyt päätöksen etten ivaa kenenkään tärkeitä asioita, vaikken itse pitäisikään asiasta. Se on turhaa. Miksi toisen iloa pitäisi yrittää latistaa?

Onko lapsellista uskoa unelmiinsa? Kun niitä pääsee toteuttamaan, niin miksi meidän pitää siitä keksiä jotain negatiivista? Virheet ja epäonnet varmasti muistetaan. Menestyminen on upea juttu ja jos saavuttanut itse omalla työllä jonkun statuksen, niin on järjetöntä väheksyä sellaista.

Toki erilaisia mielipiteitä saa ja pitää olla, mutta negatiivisuus tuntuu vallitsevan. Toivoisin kannustavampaa ilmapiiriä.

Yritän kannustaa tytärtäni seuraamaan haaveitaan ja unelmiaan. Toivon, että hän yrittäisi tavoittaa niitä huolimatta siitä kuulostaako ne toisten mielestä lapsellisilta tai epärealistisilta.

Tämän kirjoituksen biisi on Eppu Normaali – Hipit rautaa.

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s