Yhteenvetoa

Tapanamme on kirjoittaa vuosittain joulukirje – pieni yhteenveto – aina kuluneen vuoden tapahtumista ja lähettää se ystäville ja läheisille. Tässä siivu siitä hieman muokattuna ja enemmän omalta kantiltani.

Tuntuu, että elämä junnaa paikallaan. Viikot vierivät samalla rytmillä, mutta juuri ketään ei ehdi näkemään. Sitten vilkaisen Säveltä ja huomaan hänen taas viikossa kasvaneen hurjasti. Vuosi sitten hän höpötteli mitä sattuu, nyt lähes kaikessa alkaa olemaan jutun juurta. Taaperosta on tullut pieni ihmeellinen ihminen.

Kumma kun on sisälläkin säiden armoilla. – A.W. Yrjänä

Hyvää vuodessa on ollut, etten ole enää pahasti sairastellut – siis lääkekuurit ja muut oireilut ovat normaalin lapsiperheen isän määrissä. Mutta nyt tänä vuonna olen joutunut kohtaamaan tosi asian ja perussairauteni aiheuttaman etenemisen. Liikkuminen kylmässä on vaikeampaa ja tämä kylmyys rajoittaa jo sisällä kotioloissa. Kesä ei ollut erityisen lämmin ja muutaman harvan kerran oltiin koko perheellä puistoilemassa. Elämä muokkautuu sen mukaan, vaikka välillä vaimo ei jaksaisi ymmärtää. Kaikkein vaikeinta on ollut luopuminen. En taida olla päässyt yli siitä etten voi enää nauttia hyvästä ruoasta tai juomasta. Kynnys lähteä kavereiden kanssa baariin tai juhliin on kasvanut.

Ajattelimme, että lapsen kasvatuksessa kolme ensimmäistä vuotta ovat vaikeimmat fyysisesti. Totta se oli. Nyt tyttö on oppinut kuivaksi ja vain talvivaatteet vaativat todella apua. Uhmaiän ja vahvatahtoisen tytön kasvattaminen onkin ollut nyt viime kuukausina henkisesti ponnisteluja vaativaa, mutta ihanan haastavaa. Meidän pitää vain muistaa vetää yhtä köyttä eikä kiskoa eri suuntiin. Täytyy sanoa, että tytär osaa kyllä neuvotella. Kaikesta kuitenkin selvitään puheella (kiristyksellä ja lahjonnalla).

Matkustettiin kesällä Hollantiin ja Lontooseen. Hollannissa oltiin EM-kisamatkalla sähköpyörätuolisalibandyn merkeissä ja siitä jatkoimme meren alitse junalla Lontooseen. Hollannin osuudessa parasta olivat ystävät ja ihanat kisaturistit, mutta muuta mainittavaa siitä ei ole. Lontoo oli piristävä perhelomaviikko helteessä. Näimme kaikki pakolliset turistijutut ja nautimme puistoista koko perheenä. Saila matkusti aivan yksin (maajoukkueen kanssa) Venetsiaan keväällä ja syksyllä viikonlopuksi Tukholmaan. Pääsin toteuttamaan rauhassa isyyttä ja Saila-äiti sai ajatella vain itseään hetken.

Minulta loppuu työt tänä vuonna. Olen jo aloittanut työnhaun. Täytyy vain uskoa että tässä käy hyvin. Toisaalta työn löytäminen ei ole helppoa vaikeavammaiselle, vaikka osaamista ja työkokemusta onkin.

Harrastuksista salibandy on jäänyt taka-alalle. Pelasin SM-tasolla 19 kautta, voittanut 2 suomenmestaruutta ja lukuisia muita mitaleja. Ajattelin, että nyt riittää kun en enää pysty tai jaksa antaa 100% itsestäni tai vahvistamaan joukkuettani.

Käyn tyttären kanssa tennistunneilla, kun Saila hikoilee vielä säbän parissa. Joukkueen johtamisessa hänellä riittää aina puuhaa ja sitä Saila tekee iltaisin, kun minä ja tytär käymme läpi päivän tapahtumia ja on unilaulujen aika.

Edellisen vuoden tapaan antoisinta ovat olleet arjen antaman onnen lisäksi kulttuuririennot. Kumpikin on päässyt toteuttamaan omia juttujaan. Erityiset suuret kiitokset tyttäremme isovanhemmille, että olemme päässeet useaan tapahtumaan myös yhdessä.

Olemme myös tavanneet monia ihailemiamme henkilöitä. Sailan teiniunelma tavata Mariah Carey toteutui ja itse olen saanut arvostamastani henkilöstä jo ystävän. Se on minulle antanut hurjasti voimaa. Pystyn vielä tutustumaan uusiin ihmisiin. Olen siitä kiitollinen.

Tämän kirjoituksen biisi on Mira Luoti – Päästä irti.
Advertisements

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s